Piispaksi tuleminen ...

Vuonna 1952 minun kunniakseni Oskari Jauhiainen
teki patsaan Turun tuomiokirkon edustalle. 

Kaikkien yllätykseksi, tai no ei niinkään, nykyinen kirkkomme piispa Martinus Skytte kuoli
vanhuuteen vuonna 1550, mutta kuningas Kustaa Vaasa ei pitänyt kiirettä tai reagoinut asiaan sen kummemmin, joten hän ei julistanut pitkään aikaan uutta piispaa kirkollemme. Vihdoinkin kesällä vuonna 1544 hän kutsui minut, Juusteenin ja Petrus Ragvaldin Tukholmaan. Kuningas nuhteli meitä ja saarnasi, että meidän tulisi muistaa, että hän on esivallassa. No, se ei ollut kuninkaalle riittävää, vaan hänen mielestään koko Suomi pitää jakaa kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin hiippakuntiin, kuten Ruotsissakin maa oli jaettu hiippakuntiin. Minä sain yllätyksekseni Turun hiippakunnan vastuulleni. Se oli kyllä jo kauan odotettua, minut vihdoinkin vihittiin piispaksi vuonna 1544! Juusteen sai Viipurin omaksi hiippakunnakseen, koska kuningas ei tuntunut pitävän Petrus Ragvaldista. Vaikka Suomen jakaminen hiippakuntiin kuulostikin typerältä, olin  siltikin onnellinen piispan virastani.

Piispana olo kuitenkin lopulta muuttui sellaiseksi, mitä en sen toivonut olevan. Kuningas halusi selvästikin vähentää piispojen valtaa, mutta minä en ajatuksesta pitänyt. Turun kirkossamme järjestettiin perinteisiä messuja, joista kuningas ei tykännyt. Jopa järjestimme demonstraation siitä, kuinka piispojen tulisi olla kaikkialla itsenäisiä, eikä riippuvaisia kuninkaasta. Se ei paljoa hyödyttänyt. Oikeastaan vuoden 1554 kesällä jouduin tekemään investoinnin koko Turun saaristojen seurakuntien omistuksessa olleista tavaroista, jokaista hopealusikkaa myöden. Kirkko oli vaarassa, kaiken maailman rikolliset ja muut uhkasivat meitä. Samalla matkallani piipahdin myös Naantalin luostarissa tekemään asiat selväksi, koska luostari piti vielä taikauskoisia messuja. Saimme tehtyä sopimuksen, että luostari alkaisi harjoittamaan kristinuskoa. He onneksi lupasivat myös käyttää joko suomen tai ruotsin kieltä pitäessään messuja. 

Tähän asti asiat ovat kuitenkin sujuneet yllättävän hyvin. Täytyykin jo miettiä mitä ihmettä kuningas aikoo seuraavaksi käskeä tekemään. Sitä siis odotellessa.