Aikani Saksassa ja sen jälkeen ...

Wittenbergissä kuuntelin Lutherin ja Melanchthonin luentoja reformaatiosta. Kumpikin näistä reformaattoreista kirjoitti minusta suosituskirjeen kuningas Kustaa Vaasalle, koska olivat vaikuttuneita saavutuksistani ja ahkeruudestani. Minä, Martti Teit sekä muutama muu opiskelija Suomesta, ryhdyimme perehtymään Uuden testamentin suomennokseen. Kuningas Kustaa Vaasalta emme kuitenkaan saaneet työhömme stipendiä, vaikka sitä pyysimmekin. Suoritimme Martti Teitin kanssa helmikuussa 1539 maisterintutkinnon. Seuraavana kesänä palasimmekin jo takaisin Turkuun Tukholman kautta.

Rukouskirja

Päätyönäni olin Turun koulun rehtori, mutta minulla oli myös virka Turun tuomiokapitulissa.
Rehtorin työ oli erittäin haastavaa, koska oppilaani olivat melko villejä tapauksia. Näin meidän kesken voin sanoa, että oppilaani olivat kuin villieläimiä. Tällöin kirkon tulot peruutettiin, eivätkä vanhemmat halunneet lähettää lapsiaan kouluun. Oli minulla sen verran mielenterveyttä jäljellä niiden oppilaiden kanssa, että rehtorintyön ohella ehdin julkaista Aapiskirjan vuonna 1543, ja suomen kielisen rukouskirjan vuonna 1544. Samana vuonna, Suomen kirkon onneksi, käänsin myös Uuden testamentin
suomeksi. Kustaa Vaasa varjosti paljon kirkkopolitiikkaa, ja jouduin toimittamaan hänelle Tukholman kautta kaikki kirkomme menot. Meille kävi myös pienoinen epäonni, kun Turussa lietsonut hurja tulipalo poltti kirkkomme katon, emmekä saaneet rahoitusta korjaukseen, joten korjaus kesti hyvin kauan. 

Kustaa Vaasan kulttuuripolitiikka painoi myös ankarasti Turussa olevaa kouluamme. Minun oli tarkoitus toimittaa lahjakkaita oppilaita Tukholmaan kouluun, mutten niin tehnyt, jonka vuoksi jouduin konfliktiin kuninkaan kanssa ja päätin erota virastani rehtorina vuonna 1548. En onneksi kuitenkaan jäänyt työttömäksi, koska suomentamani kirjat ilmestyivät kirkon käyttöön 1549. Samoihin aikoihin aloitin myös kääntämään ruotsiksi alasaksasta kotoisin olleen Visbyn merilain ja kokosin samalla sananlaskukokoelman. Yllätyksekseni ja suureksi ilokseni tapasin kauniin Birgitta Olavintyttären, jonka kanssa menin naimisiin, koska uskonpuhdistus salli sen myös papeille. Loppuvuodesta 1550 meille syntyi ainoa poikamme Kristian. Oi tätä ihanaa elämää!